Julkinen liikenne Nurmijärvellä
Olen kirjoittanut alla olevan tekstin jo edellisiä kuntavaaleja ennen, mutta se on edelleen ajankohtainen.
Olen niin monesti kuullut kysymyksen ”ai onko Nurmijärvellä muka julkista liikennettä?” ja jopa kunnassa vuosia asuneiden suusta. Korsisaari ei ainakaan ole osannut brändätä, tiedottaa ja markkinoida julkisen liikenteen palveluja riittävästi. Olen myös huomannut, että pk-seudulta kuntaan muuttaneiden mielikuva julkisesta liikenteestä on HSL, ei Korsisaaren palvelut. Nyt Nurmijärven julkinen liikenne on vain pakkopullaa kunnalle, mutta ei oikea palvelu kaikille kuntalaisille.
Tiedän, että yksittäisenä valtuutettuna minulla ei olisi valtaa muuttaa nykyisiä rakenteita ja maksuton julkinen liikenne sekä junaradan saaminen Kivistö-Klaukkala välille on vielä utopiaa ainakin 2040-luvulle asti. Mutta voisin valtuutettuna nostaa esille tämän hetkisen julkisen liikenteen ongelmakohtia ja parannusehdotuksia siihen, koska muutoksia ainakaan julkisen liikenteen toimittajaan ei päästä tekemään seuraavalla valtuustokaudella ennen vuotta 2028. On myös myönnettävä, että Teknisen lautakunnan paikka kiinnostaisi, jotta näihin voisi vielä paremmin puuttua.
Nurmijärvi markkinoi itseään ”puutarhakaupunkina”, mutta mikä ihmeen puutarha on sellainen, jossa joka puutarhassa kasvaa vähintään kaksi möhkälettä peltiromua, joilla mennään saastuttamaan lähikuntia, koska suurin osa töissä käyvistä käy kunnan ulkopuolella töissä? Siksi ehdottaisin, että jokainen joka päätöksiä tekee kunnassa julkisen liikenteen suhteen eli joka ikinen valtuutettu hoitaisi kaikki, ihan joka ikisen, matkansa vaikka edes viikon verran käyttämällä julkista liikennettä. Niin ja mitään tekosyitä ei hyväksyttäisi, ei sitä, että asuu liian kaukana julkisesta liikenteestä tai lapset pitää hoitaa päiväkotiin tai harrastuksiin tai vanhusten rollaattorin kanssa pitäisi hoitaa kauppareissu tai pyörätuolilla liikkuminen tai muuta vastaavaa, koska julkisen liikenteen tulee palvella jokaista kuntalaista tasavertaisesti tai muutenhan se ei ole julkista liikennettä lainkaan, vaan ainoastaan kohdennettua palvelua pienelle osalle kuntalaisista.
Kunnanvaltuustossa kaudella 2013-2017 oli tehty kysely siitä kuinka moni kunnanvaltuutettu käyttää julkista liikennettä päivittäiseen liikkumiseen. Tuolloin vain 5 valtuutettua ilmoitti näin tekevänsä eli 9,6% valtuutetuista, joka on prosenttiosuutena varmaan suurempi kuin koko kunnassa muuten. Sitä, onko kyselyä tehty uudestaan tuon jälkeen, en löytänyt tietoja ja käyttömäärät ovat varmaan koronan takia tällä hetkellä vääristyneet, eikä niitä voi verrata ”normaaliaikaan”. Silti samat henkilöt tekivät päätöksen julkisesta liikenteestä vuoteen 2028 asti, siis mutu-tuntumalla.
Myönnän, olen tällä hetkellä perheemme kakkosautoilija, mutta käytin julkista liikennettä työmatkoihin yhteensä 2,5 vuotta aiemmin välillä Lintumetsä-Klaukkala-Ruskeasuo-Vallila. Kamelinselkä katkesi siihen, kun päätettiin lopettaa syöttöliikenne Klaukkalasta Kivistön juna-asemalle ”kannattamattomana”. Vaikka ainakin itse sitä linjaa käyttäneenä olin joka kerta täpötäydessä bussissa, jossa monesti osa joutui seisomaan :O. Keimolan huoltoasemalle 700 m päähän juna-asemasta tuleva liikenne ei ole minkäänlaista syöttöliikennettä junalle menijöille. Syy miksi en itse käyttänyt, enkä edelleen käyttäisi, tätä reittiä on, että en tiedä minne pitäisi valittaa polkujen ja parkkipaikan huonosta kunnosta, koska junalle päästäkseen ja erityisesti junalta poistuessa pitää kulkea metsäpolkuja, jotka ovat totaalisen jäässä ja liukkaat talvella sekä keväällä ja syksyllä pelkkää mutavelliä, joten polkua voi kivasti käyttää vain kesällä kuivalla säällä muutaman viikon ajan (lomakautena). Lisäksi verkkoportaat ovat jyrkät, joten sitä en suosittele jalkavaivaisille.
Aikataulujen selaaminen on oma haasteensa, mutta on myönnettävä, että siihen on hieman tullut viime vuosina parannusta neljän vuoden takaiseen ja erityisesti Bussi-Live on kyllä tarpeen. Matkahuollon haulla, joka on muuten tarkoitettu lähinnä pitkänmatkan liikenteelle, ei työmatkoille, ainakin toiminnollisuuksien puolesta/puutteesta (osoitehaku ei aina toimi, kaikki bussit eivät tule hakuun, jos erikseen ei ole mainittu olevan vaihtobussi, HSL-liikenteen busseja ei saa näkyviin…), on haasteita. Suosittelen, että Korsisaari yhtiöille palkataan vielä joku kehittämään mobiilisovellus, josta vuoroja/aikatauluja olisi helppo seurata, esimerkiksi Bussi-Liven käyttö ja kartan kohdentaminen on hieman haastavaa puhelimella, joka monella kuitenkin on aina mukanaan. Kuitenkin sääolosuhteiden ja muun viivästävän elementin takia varsinaiset aikataulut eivät ole kiveen kirjoitettuja, joten ajantasoinen seuranta on enemmän tätä päivää, koska se on mahdollista.
Bussia kannattaa odottaa takaisinpäin jossain Ruskeasuo-Keimola välillä etenkin pimeään aikaan, jota talvella on pitkään ja paras vielä, jos tulee vettä, räntää tai lunta. Lasten kanssa voi kehittää kivan pysäkkileikin siitä, kuka näkee ensimmäisenä bussin numeron. HSL:n busseista saa vain 1 pisteen, koska bussin numerot näkyvät pitkälle, mutta Nurmijärven busseista ja pitkänmatkan busseista saa vaikka 5-10 pistettä. Hassunhauskaa leikistä tulee siinä vaiheessa, kun oikeasti seuraavaan bussiin on pitkä odotusaika joten juuri tulevaan bussiin on pakko ehtiä ja sitä voi naurattaa muita pysäkillä olevia viittomalla jokaiselle isommalle ajoneuvolle lentokenttäbusseista rekkoihin. Hyvälläkin kelillä numeroiden kanssa on hankalaa, jos tulee matkan varrelta kyytiin, koska ne eivät näy pitkälle ja bussit ajavat moottoritienopeuksia.
Olen saanut palautetta, että omalla autolla töihin ajaminen on ”omaa aikaa parhaimmillaan”, kun lapset on saatu päiväkotiin, voi nauttia yksin ajelemisesta. Pidän itse kuitenkin parempana ”omana aikana” olla ammattimaisen kuskin kyydissä ja välittämättä ruuhkista, joissa itse ainakin joudun ajamaan ja voin keskittyä vaikka hyvään kirjaan tai vaikka puhelimeen ja olen paljon rennompi perille päästyä, kuin kiristellessä hampaita ruuhkissa. Mutta meitä on varmasti moneen junaan, autoon tai bussiin.
Teknologia muokkaa yhteiskuntaa
Uusien teknologioiden, järjestelmien ja laitteiden käyttöönottamisen myötä tulevaisuudessa myös monet työtehtävät tulevat muuttumaan tai jopa poistumaan kokonaan. Sen sijaan, että pelkäämme näiden tehtävien muuttumista ja puuttumista, meidän tulisi ennemmin jo varautua siihen.
Teknologiateollisuus ry:n mukaan ala tarvitsee 130 000 uutta osaajaa Suomessa seuraavan 10 vuoden aikana. Teknologia-alat kaipaavat muutosta siihen, että ne nähdään vain miesvaltaisina insinöörialoina. Alalla työskentelevistä ainoastaan noin 20 % on naisia. Alalle kannustamisen tulisi lähteä jo omasta perheestä ja koulusta. *)
Oman kokemukseni mukaan, en saanut peruskoulusta tai lukiosta minkäänlaista kannustusta teknologia-alan suuntaan ja löysin alalle itse lähinnä sen perusteella, että olin hyvä matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa ja nuo aineet kiinnostivat minua. Perheeni puolelta on kannustusta ollut ihan kaikkeen kouluttautumiseen riippumatta alasta ja vaikka molemmat siskoni ovat kouluttautuneet eri alalle, niin silti molemmat ovat ajautuneet töihin myös teknologia-aloille. Toivoisinkin, että kaikkia kannustettaisiin oman mielenkiinnon eikä sukupuolen mukaan lähtemään etsimään omaa alaansa myös kouluissa ja siksi myös teknologia-aloilla on hyvä olla erilaisia esikuvia. Ja aina kiinnostuksenkohteet eivät ole pysyviä, vaan haaveet ja toiveet muuttuvat ajan myötä, jolloin on hyvä pitää mielessä mahdollisuus jatkuvaan koulutukseen ja kouluttautumiseen uusille aloille vielä siinäkin vaiheessa, kun ikää karttuu.
Monella on teknologiasta suppea mielikuva yksipuolisuudesta, että se on vain koodaamista, mikä varmasti karkottaa monia ihmisiä alalta samaistumisen puutteen vuoksi. Mutta ala tarjoaa paljon muutakin. Teknologia-aloilla ei tarvita pelkästään koodareita ja insinöörejä, vaan nykypäivänä digitaalisuus ja ihmisten tarpeiden ymmärrys sekä inhimillinen ote ovat korvaamattomia taitoja ja mitään teknologioita ei ilman tarpeita kannata kehittää. Menestyvään teknologiaan tarvitaan lisäksi markkinointia ja toimivaa arkkitehtuuria ja sovelluskehitystä. Erilaiset teknologiat tarvitsevat erilaisia taustoja ja samalla erilaisia henkilöitä niiden suunnitteluun, testaamiseen, kehitykseen jne.
Teknologia-ala ja sitä kautta saatavat tuotteet ja innovaatiot eivät voi muuttua, jos sinne ei hakeudu erilaisia ihmisiä, joten alalle olisi saatava lisää naisia, muunsukupuolisia sekä ihmisiä, jotka ovat kouluttautuneet täysin erilaisille aloille, kuin tekniikan aloille. Ala kaipaa lisää monimuotoisuutta, jotta saadaan myös tuotettua sukupuolineutraaleja algoritmeja ja teknologioita. Teknologia muokkaa yhteiskuntaa ja yhteiskunta teknologiaa. Teknologioilla on laajat vaikuttamisen mahdollisuudet yhteiskuntaan. Siksi tarvitsemme myös teknologiapoliittiseen keskusteluun vasemmistolaisen näkökulman.
Jokainen meistä käyttää päivittäin erilaisia ohjelmistoja ja laitteita yksityiselämässä, koulussa tai työelämässä ja niiden kehitykseen tulisi osallistua erilaisia ihmisiä. Teknisiin laitteisiin ja ohjelmistoihin voisi saada erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja naisilta sekä muunsukupuolisilta, jolloin käyttäjäystävällisyys parantuisi. Yksipuolisesti kehitetyt laitteet ja järjestelmät voivat sisältää isojakin sukupuolivinoumia, jotka pitää korjata ja saada estettyä. Naisnäkökulmaa sekä muunsukupuolisten näkökulmaa tarvitaan myös kehittämään teknologiaratkaisuja, jotka palvelevat kaikkien tarpeita. **) Jos erilaiset näkökulmat eivät tule huomioiduiksi kehitys- ja suunnitteluvaiheessa, haitalliset vinoumat voivat siirtyä myös laitteiden ja järjestelmien ratkaisuihin.
Näkökulmaa kehittämiseen tarvitaan myös muilta aloilta. Jos pelkästään insinöörit ja koodarit suunnittelevat vaikka terveydenhuollon tarpeisiin ohjelmistoja ja laitteita, uupuu silloin käyttäjäkokemus kokonaan. Samoin on vaikka erilaisten lipunmyyntien osalta eli jos käyttäjänäkökulma uupuu, on uusi laite tai ohjelmisto jopa tarpeeton tai vain haitta sen käyttäjille. Siksi olisi myös hyvä saada teknologia-alalle mukaan ihmisiä, jotka ovat toimineet täysin erilaisissa ympäristöissä tai kouluttautuneet johonkin muuhun kuin tekniikan aloille.
Tutkimuksen mukaan monimuotoiset tiimit johtavat parempiin päätöksiin, tyytyväisempiin asiakkaisiin ja liiketoiminnan menestymiseen ja monimuotoisuus on selkeä kilpailutekijä. **) Monimuotoiset tiimit lisäävät myös erilaisia näkökulmia, uuden ideointia sekä innovointia, joka johtaa suoraan yrityksen menestymiseen. Tästä näkökulmasta työtiimien monimuotoisuus on kannatettavaa ja sitä on lisättävä. Viime vuosina suunta on kuitenkin ollut oikea: Teknologiateollisuuden mukaan naishakijoiden osuus ICT-aloilla on tuplaantunut viidessä vuodessa ja viime vuonna pitkän matematiikan kirjoittajista ensimmäistä kertaa suurin osa oli naisia. ***)
Lähteet:
*) WIT – Elokuu 2022 – https://womenintech.fi/wp-content/uploads/2022/08/Research-Report-Female-Tech-Student.pdf
**) Aalto – Elokuu 2022 – https://www.aalto.fi/fi/uutiset/teknologia-ala-tarvitsee-naisia-tietoevry-nayttaa-tasa-arvoisuuden-mallia
***) Tietoevry – Maaliskuu 2022 – https://www.tietoevry.com/fi/blogi/2021/03/teknologia-alalle-tarvitaan-lisaa-naisia/
Musiikista, kulttuurista ja taiteen perusopetuksesta
Ajattelin kirjoittaa vähän kulttuurista ja siitä miksi se on minulle tärkeää ja miten pyrin edistämään kulttuurin arvostusta ja sen tärkeyttä eduskunnassa.
Minulla on tallessa kasetti, jolle lauloin kaksivuotiaana Popsi, popsi porkkanaa -kappaletta ja monia muita lastenlauluja. Pienenä kävin Vaasassa asuessamme musiikkileikkikoulussa ja kun Suzuki-soitonopetus saapui Suomeen 80-luvun alkupuolella, kävin alle kouluikäisenä viulutunneilla opettelemassa lintu-kieltä, karhu-kieltä, äiti-kieltä ja isä-kieltä. Vuosikymmenen lopulla pääsin telkkariinkin esittelemään Suzuki-opetuksen tuloksia.
Vaasasta Vantaalle muutettuamme viulu vaihtui pianoon. Kävin pianotunneilla ekaluokkalaisesta lukion loppuun asti, vaikka olinkin laiska tekemään soittoläksyjä. Kolmannella luokalla pääsin musiikkiluokalle ja valitsin orkesterisoittimeksi sellon sen hienon äänen takia. Ylä-asteen korvilla tajusin, että on helpompiakin kuin perässä retuutettavia, painavia soittimia ja aloitin oboensoiton. Lauloin kuoroissa koko peruskoulun ajan ja otin lukiossa laulutunteja. Musiikkilukiosta jäi muistoksi erillinen musiikkitodistus täynnä kymppejä ja ysejä. Musiikki on aina ollut minulle harrastus ja rakas sellainen.
Musiikin kuuntelusta olen nauttinut aina ja vaikka olen yrittänyt etenkin nuorempana asemoitua jonkun tietyn genren faniksi, kuten hetken aikaa punkkariksi ja hevariksikin (ikisuosikkibändini on edelleen Metallica), niin silti olen todella kaikkiruokainen musiikin suhteen. Aikuisiällä ja jo lukioaikaan olen käynyt useaan otteeseen kuuntelemassa sinfoniaorkesteria ja oopperaa. Etenkin kesäinen Savonlinnan oopperajuhlat on yksi lempitapahtumistani. Käyn mielelläni myös vaikka festareilla ja pienemmillä pubi-keikoilla fiilistelemässä erilaisia bändejä laidasta laitaan, viimeisimpänä taisin olla Kokkolassa punk-keikalla.
Muutenkin olen tietyssä määrin kulttuurin monimuotoinen kuluttaja. Käyn mielelläni teatterissa ja luen paljon. Olemme mieheni kanssa kirjaston suurkuluttajia, vaikka oma kirjahyllykin pursuaa lukemattomia kirjoja. Taidenäyttelyissä ja museoissa vierailen mielelläni, vaikka saatan monesti olla se taiteesta mitään ymmärtämätön huulipyöreänä pyörivä hoomoilanen, mutta se ei tarkoita, ettenkö siitä nauttisi. Meillä on usein matkaillessa vitsinä, että ”katsotaan ne kivikasat sitten seuraavalla kerralla” (liittyy lähinnä lapsuuden Kreetan matkaan, jossa tuntui, että nähtävyydet olivat kivikasoja kivikasojen perään ja kaikki näytti samalta), kun kiire on nähdä paljon muutakin, mutta silti museoihin tulee piipahdettua silloin tällöin.
Nykyisin osallistun itse kulttuurin tuottamiseen lähinnä laulamalla. Minulla oli lukion jälkeen reilu kymmenen vuoden väli, etten harrastanut musiikkia lainkaan, mutta kolmenkympin ylittäneenä totesin, että haluan laulaa ja kehittyä siinä. Käyn taiteen perusopetuksessa pop/jazz laulutunneilla ja lauluryhmässä Nurmijärvellä Jukolan musiikkikoulussa. Aiemmin kävin myös bändiopetuksessa laulajana usean vuoden ajan, mutta jätin harrastuksen tauolle politiikan viedessä yhä enemmän aikaa. Satunnaisesti käyn myös tangolaulukursseilla oppimassa hieman erilaista laulamista kuin pop/jazz-laulu.
Mitä on taiteen perusopetus?
Taiteen perusopetus on koulun ulkopuolista, ensisijaisesti lapsille ja nuorille tarkoitettua eri taiteenalojen opetusta. Oppilaat saavat valmiuksia ilmaista itseään ja hakeutua taiteenalan ammatilliseen ja korkea-asteen koulutukseen. Taiteen perusopetuksessa oppilaat opiskelevat arkkitehtuuria, kuvataidetta, käsityötä, mediataiteita, musiikkia, sanataidetta, sirkustaidetta, tanssia tai teatteritaidetta. (lähde: Taiteen perusopetus | Opetushallitus (oph.fi)). Taiteen perusopetusta järjestetään eri taiteenlajeissa myös aikuisille ja eri kunnissa on mahdollista osallistua eri taiteenlajien opetukseen. Nurmijärvellä taiteen perusopetusta on musiikin lisäksi tanssin, teatteritaiteen, kuvataiteen tai uusimpana käsitöiden opetuksessa.
Taiteen perusopetus on koonnut omat eduskuntavaalitavoitteensa (TPOliitto-ja-Konservatorioliitto-eduskuntavaaliohjelma-2023.pdf (artsedu.fi)), joiden takana olen sataprosenttisesti niin taiteen perusopetuksen oppilaana kuin eduskuntavaaliehdokkaanakin. Taiteen perusopetus tarvitsee 5 miljoonan euron pysyvän lisäyksen valtion budjettiin. Se on pieni raha siihen, että lasten ja nuorten hyvinvointia saadaan parannettua.
Vasemmistoliiton vaaliohjelmassa on otettu kantaa samoin kuin Taiteen perusopetuksen vaaliohjelmassa siihen, että vakautetaan taiteen ja kulttuurin rahoitusmekanismit ja nostetaan kulttuuribudjetti yhteen prosenttiin. Vasemmiston vaaliohjelmassa on monia muitakin hyviä nostoja liittyen kulttuurialaan. Näistä erityisesti itseäni kiinnostaa Suomen laajuinen kulttuuriseteli, jolla luokat voivat ostaa itselleen haluamansa kulttuuripalvelun, sekä lukutaidon edistäminen yhteistyössä eri toimialojen kanssa.
Kulttuuri on todella suuri rikkaus ja sitä tulee vaalia!
Tasa-arvo teknologia-alalla
UN Women toteaa: ”Maailma tarvitsee tiedettä, ja tiede tarvitsee naisia ja tyttöjä”
Naisopiskelijoiden osuus on erityisen vähäistä tieto- ja viestintätekniikassa (3%), luonnontieteissä, matematiikassa ja tilastotieteissä (5%) sekä tekniikan, teollisuuden ja rakentamisen aloilla (8%). *)
Vuonna 1997, kun aloitin insinööriopinnot lukion jälkeen, oli nykyistäkin silmiinpistävämpää olla eri sukupuolta kuin muut eikä naisesimerkkejä tai -esikuvia oikein ollut. Sain tuolloin ammattikorkeakoulun pääsykokeissa 28/30 ja lisäksi 3 naispistettä, joita jaettiin siihen aikaan, jotta naiset kiinnostuisivat alasta. Sukupuolipisteiden jakaminen on nykyisin lopetettu.
Opinnoissa minut otettiin muiden opiskelijoiden puolesta erinomaisesti vastaan, enkä kokenut syrjintää lukuun ottamatta yhtä opettajaa. Silti ihan suoraviivaisesti ei opintoni menneet maaliin asti, vaan lopetin ensin aloittamani automaatiotekniikan ja elektroniikan insinööriopinnot kesken. Muutaman vuoden hauduttelun ja omien toiveiden tutkimisen jälkeen hyppäsin ravintola-alalta taas takaisin opiskeluihin töiden ohella iltaisin ja sainkin muiden opiskelijoiden ja opettajien kannustuksella tietoliikenneinsinöörin tutkinnon suoritettua. Myöhemmin opiskelin vielä englanninkielisen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon Master of Engineering. Koulutus oli itsessään erinomainen ja innostava ja sain siitä runsaasti uusia oppeja työhöni.
Tekniikan akateemiset TEKin opiskelijatutkimukseen vastanneista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen opiskelijoista 46 % pelkää tulevansa urallaan syrjityksi. Ero on huomattava, kun muista vastaajista syrjintää pelkää 12 %: miehistä 7 % ja naisista 22 %. Sateenkaariopiskelijoista oli kokenut häirintää tai epäasiallista kohtelua oman alan töissä liki neljännes (23 %). Esimerkiksi naisista, jotka eivät kuulu vähemmistöön, osuus on 18 % ja miehistä 4 %. **)
Olen tavannut useita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia IT-alalla. Toisaalta moni myös jättää vähemmistöön kuulumisesta kertomatta syrjinnän pelossa, vaikka tietyille ryhmille tai henkilöille, mikä on myös väärin ja voi tuoda turvattomuuden tunnetta. Meidän tulee työskennellä tämän syrjinnän estämiseksi ja poistamiseksi selkeästi vieläkin, ettei tekniikan alan käsitys siitä, kuka alalle sopii, jää liian kapeaksi. Kaikkien tulee voida kokea olevansa hyväksyttyjä omalla alallaan, koska saman energian minkä joutuu käyttämään omassa työ- tai kouluyhteisössä pelätessään tulevansa syrjityksi, voisi hyvin hyödyntää itse työhön.
En ihmettele, että tutkimuksen mukaan jopa 75 prosenttia naisista kokee, että teknologia-ala suosii jossain määrin miehiä, miehet voivat edetä helpommin tekniikan johtotehtäviin ja saada paremman palkan samasta työstä ***). Naisetkin haluavat parempaa työtä, parempaa palkkaa ja enemmän mahdollisuuksia kilpailla johtotehtävistä. Mikäli kokemus miesten suosimisesta pitää paikkansa, niin siinä on mahdollisesti myös jotain perää toteumankin suhteen.
Kun naisen euro on Suomessa keskimäärin 84 senttiä, on se TIVIAn (Tieto- ja viestintätekniikan ammattilaiset ry) mukaan IT-alalla lähes 99 senttiä. ****) IT-alalla onkin näkynyt muita teknologia-aloja enemmän murrosta siinä, että naisia on hakeutunut alalle ja suuri apu siinä on ollut näkyvyyden lisääminen esimerkiksi WiT – Women in Tech Finland ja Mimmit koodaa -ryhmien aktiivisen toiminnan kautta. Aiheen esillä pitäminen on saatu useita isoja IT-alan yrityksiä kiinnittämään huomiota alan monimuotoisuuteen. Tämä monimuotoisuuden lisäys olisi hyvä saada etenemään myös muille teknologia-aloille.
En ole kokenut työelämässä suoraan minuun kohdistuvaa syrjintää sukupuolen tai minkään muun kautta. Olen toiminut sekä nais- että miesvaltaisissa tiimeissä ja monen eri kansallisuuden kanssa. Ainoa kerta omana kokemuksena, joka minua häkellytti ja jopa inhotti, oli aiemmassa työpaikassani kuulemani ”äijäporukan” (en tuntenut näitä muutamaa keskustelussa ollutta miestä) kahvitaukokeskustelu siitä, että minkä konsulttiyrityksen työntekijöillä on isoimmat rinnat. Kuulin keskustelun sivusta avokonttorissa ja häkellyin siitä täysin. Vaikka keskustelu olisikin käyty ”läpällä”, se kertoi jo näiden miesten asenteesta naisiin paljon myös kollektiivisesti, koska yksikään mies ei tästä ryhmästä kokenut keskustelua ala-arvoiseksi tai asenteelliseksi tai ainakaan sitä tuonut esiin. Järkytyin ehkä eniten siitä, että tajusin, etten olekaan nähnyt kaikkia puolia alasta ja olen päässyt todella vähällä määrällä sovinismia tai syrjintää ja voin vain kuvitella kuinka paljon tällainen ”läpänheitto” vaikuttaa myös vähemmistöihin.
Monesti kun puhutaan naisten lisäämisestä teknologia-aloille, kohdistetaan katse nuoriin tai jopa lapsiin, joista on tullut lähes diginatiiveja ja joilla on pidemmälle digiosaamista kuin monilla vanhemmilla tai jopa teknologia-aloilla työskentelevillä. Mutta teknologia-aloilla tulisi jo nyt hyödyntää myös muiden alojen osaamista ja jo työssä olevien kokemusta muilta aloilta. Keski-ikäisillä saattaa löytyä arvokasta tietoa toimialoista, joille uusia teknologioita kehitetään. Ala kaipaa myös moninaisia ikäluokkia, ei pelkästään nuoria.
Tuetaan sitä, että saadaan teknologia-alat tasa-arvoisemmiksi ja kaikille turvallisiksi työskennellä!
Lähteet:
**) Tekniikan akateemiset TEK – Kesäkuu 2022 – https://www.ku.fi/artikkeli/4740937-monilla-tyopaikoilla-on-ok-kertoa-vitseja-sukupuolivahemmistoista-tekniikan-alalla-on-usein-kapea-kasitys-siita-kuka-alalle-sopii
***) WIT Women in Tech – Elokuu 2022 – https://womenintech.fi/wp-content/uploads/2022/08/Research-Report-Female-Tech-Student.pdf
****) Aalto – Elokuu 2022 – https://www.aalto.fi/fi/uutiset/teknologia-ala-tarvitsee-naisia-tietoevry-nayttaa-tasa-arvoisuuden-mallia